Niilo Pielinen on belgialaisen sarjakuvan ikoninen hahmo, joka on naurattanut suomalaisia lukijoita jo yli neljän vuosikymmenen ajan. Hahmo tunnetaan paremmin alkuperäisellä ranskankielisellä nimellään Gaston Lagaffe, mutta Suomessa hänestä tuli Niilo Pielinen – nimi, joka on kajahtanut monet toimistotyöntekijät ja konttoripäälliköt.

Luomisvuosi: 1957 · Alkuperäinen nimi: Gaston Lagaffe · Luoja: André Franquin · Uusin albumi: Pielisen paluu (2023) · Nykyinen piirtäjä: Delaf

Taulukko kerää keskeiset tiedot yhteen näkyvään paikkaan helppoaquick-tarkistusta varten.

Mikä on uusin vahvistettu tieto Niilo Pielisestä?

Uusin albumi: Pielisen paluu

Story House Egmont julkaisi vuonna 2023 albumin “Niilo Pielinen: Pielisen paluu”, joka merkitsi 28 vuoden taukoa suomalaisessa albumeissa. Edellinen Semicin julkaisema uusi albumi oli ilmestynyt vuosikymmeniä aiemmin, ja tauko oli poikkeuksellisen pitkä verrattuna muihin eurooppalaisiin sarjakuviin. Albumin piirtäjänä toimii Delaf (Marc Delafontaine), joka jatkaa Franquinin alkuperäisen vision mukaisesti.

V2.fi:n arvostelun mukaan “Pielisen paluu” toi Niilo Pielisen takaisin suomalaisten sarjakuvaharrastajien tietoisuuteen pitkän albumeissa olleen julkaisukatkon jälkeen. Story House Egmont kuvaa Niilo Pielistä “toimiston tuholaiseksi”, jonka keksintöjen kehittely aiheuttaa harmia työtovereille.

Delafin rooli hahmon jatkajana

Delaf eli Marc Delafontaine on ottanut vastuun Niilo Pielisen piirtämisestä Franquinin perinnön jatkajana. Franquin piirsi Niilo Pielistä vuoteen 1997 asti, eli aina kuolemaansa saakka, ja sarjaa tehtiin 1980-luvun alusta alkaen epäsäännöllisemmin. Delafin tulo piirtäjäksi on tuonut uutta energiaa sarjaan samalla kun se kunnioittaa alkuperäistä tyyliä.

Anarkistinen hahmo närästää niin konttoripäällikkö Kursiota kuin johtaja Pappenskiöldiä, mutta ystäviään Niilo tukee tinkimättömästi.

— Suomen Kuvalehden arvostelu, 7.9.2023

Mitä lukijoiden tulisi tietää ensin Niilo Pielisestä?

Perustiedot hahmosta

Niilo Pielinen on belgialaisen sarjakuvantekijän André Franquinin luoma hahmo, jonka ranskankielinen alkuperäisnimi on Gaston Lagaffe. Ranskaksi sana “gaffe” viittaa kömmähdykseen tai mokaan, mikä kuvaa täydellisesti hahmon luonnetta. Hahmo on toimiston tuholainen, joka keksii jatkuvasti uusia keksintöjä aiheuttaen harmia työtovereilleen.

Niilo Pielisen alkuperäinen gag-tyyppinen huumori perustuu usein hänen kömpelyyteensä ja keksintöjen aiheuttamiin vahinkoihin toimituksessa, joka toimii Spirou-lehden kustantamon parodiana. Hahmo närästää erityisesti konttoripäällikkö Kursiota ja johtaja Pappenskiöldiä, mutta pysyy uskollisena ystävilleen.

Hahmon synty

Niilo Pielinen esiteltiin ensimmäisen kerran sivuhahmona Spirou-lehdessä vuonna 1957, ennen kuin hän nousi pääosaan omassa sarjassaan. Kvaak.fi:n mukaan Niilo Pielinen aloitti Spirou-lehdessä näkyen aluksi muutamana kertana taustahenkilönä ennen kuin saavutti suosiosta.

André Franquin jatkoi Niilo Pielisen piirtämistä kuolemaansa saakka vuoteen 1997, mutta 1980-luvun alusta alkaen sarjaa tehtiin epäsäännöllisemmin. Sarjakuva on Ranskassa ja frankofonisessa Euroopassa erittäin suosittu ja sitä pidetään eurooppalaisen humoristisen sarjakuvan klassikkona.

Mitkä viralliset lähteet vahvistavat keskeiset väitteet Niilo Pielisestä?

Wikipedia-artikkeli

Wikipedia-sivu tarjoaa perustiedot ja historian Niilo Pielisestä. Artikkelin mukaan hahmo on saanut vakiintuneen aseman suomalaisessa sarjakuvalukemistossa, ja sen kronologia on dokumentoitu useiden lähteiden avulla.

Kustantajan verkkosivut

Story House Egmontin verkkokauppa listaa uusimmat julkaisut ja tarjoaa virallisen kanavan uusien albumien hankkimiseen. Semic oli aiempi suomalainen kustantaja, joka julkaisi useita Niilo Pielinen -albumeja, joista yksi on “Passipoliisin painajainen” -niminen sarjakuva-albumi.

Suomalainen.comin tuotesivut esittelevät Niilon “toimituksen tuholaisena”, joka soveltaa keksijänkykyjään toimituksen arkeen. “Niilo Pielinen: Keksijöiden kuningas” on osa BD-sarjan numerointia (BD 12) suomalaisen kustantajan katalogissa.

Mediakritiikit

V2.fi:n artikkeli ja Suomen Kuvalehden arvostelu vahvistavat hahmon ajankohtaisuuden. V2.fi korostaa, että “Pielisen paluu” ilmestyi Suomessa 28 vuoden tauon jälkeen edellisestä Semic-yhtiön julkaisemasta uudesta Niilo-albumista.

Mikä on edelleen epäselvää tai vahvistamatonta Niilo Pielisestä?

Tulevat julkaisut

Tarkka aikataulu seuraaville albumeille ei ole tiedossa. Story House Egmont ei ole julkistanut tarkkaa julkaisusuunnitelmaa tulevista Niilo Pielinen -albumeista, vaikka “Pielisen paluun” vastaanotto on ollut positiivinen.

Kääntämisen ja levityksen yksityiskohdat

Suomennoksen aloitusvuosi ei ole virallisesti vahvistettu, mutta tiedetään, että laajamittaisesti sarjakuvia alettiin julkaista Suomessa 1970-luvulla, kun eurooppalainen sarjakuva-aalto toi maahan muun muassa Spiroun, Asterixin ja Lucky Luken rinnalle myös Niilon strippejä.

Yhtyneiden Kuvalehtien julkaisema Ruutu-lehti oli yksi tärkeä kanava, jossa Niilo Pielisen strippejä julkaistiin suomeksi 1970-luvulla. Non Stop -sarjakuvalehdessä julkaistiin myös useita Franquinin luomia sarjoja.

Hahmon digitaalinen saatavuus

Digitaalinen saatavuus on epäselvää. Vaikka fyysisiä albumeita on saatavilla, e-kirjoina tai digitaalisina versioina Niilo Pielinen -sarjaa ei ole toistaiseksi laajasti tarjolla suomalaisilla alustoilla.

Mitkä ovat yleisimmät käyttäjien kysymykset Niilo Pielisestä?

Usein kysytyt aiheet

Kysytyimpiä ovat hahmon alkuperä, luoja ja uusimmat albumit. Monet haluavat tietää eron Gaston Lagaffen ja Niilo Pielisen välillä – kyseessä on vain käännösnimi eri kielille. Kiinnostus kohdistuu myös hahmon persoonallisuuteen ja piirtäjiin.

Moogin arkiston mukaan paras saatavilla oleva suomalainen kokoelma on 7 albumin boksi, joka sisältää 909 Niilo-strippiä. Tämä kokoelma edustaa laajinta Suomessa julkaistua materiaalia.

Goodreadsin sarjasivun perusteella “Niilo Pielinen kokoelma” on moniosainen kirjasarja, jossa on vähintään neljä numeroitua osaa ja useita käyttäjäarvioita. Ensimmäinen osa “Niilo Pielinen 1: Pieleen menee” ilmestyi 1. painoksena vuonna 1987.

Suomessa julkaistiin vuonna 1991 parodiaalbumi “Niilo Pöljänen”, joka viittaa suoraan Niilo Pieliseen ja on luokiteltu parodiaksi alkuperäissarjasta. Tämä osoittaa hahmon kulttuurista vaikutusta Suomessa.

Niilo Pielinen on säilyttänyt suosionsa vuosikymmenestä toiseen juuri siksi, että anarkistinen toimistokomedia on ajatonta. Hahmon kömpelyys ja keksinnöt resonoi edelleen työpaikkojen arjessa, olipa kyse sitten konttorista tai mistä tahansa työympäristöstä. Suomalaisille lukijoille Niilo Pielinen edustaa tietynlaista philistinelaisuutta rikkovaa huumoria, joka ei lakkaa naurattamasta sukupolvesta toiseen.

Vuonna 2023 tapahtunut paluu osoittaa, että markkinoilla on tilaa klassiselle eurooppalaiselle sarjakuville. Story House Egmontin päätös tuoda Delafin piirtämä albumi suomalaisille on investointi pitkäaikaiseen kulttuuriperintöön. Faneille, jotka ovat odottaneet uusia albumeja vuosikymmeniä, “Pielisen paluu” on ollut tervetullut yllätys.

Sarjakuvan ystäville Suomessa on nyt tarjolla sekä uusia julkaisuja että laajoja kokoelmia, kuten Moogin arkiston kuvaama 7 albumin boksi 909 stripillä. Banana Pressin verkkokaupan kuvaus Niilosta “eurooppalaisen huumorisarjakuvan kiintotähtenä” osuu oikeaan – hahmo on todella saavuttanut klassikon aseman.

Aiheeseen liittyvää: Jalkapalo – kattava tietopaketti jalkapallosta · Ukraina jalkapallo – maajoukkueen opas

Usein kysytyt kysymykset

Suomalaisten sarjakuvaharrastajien kannattaa seurata Story House Egmontin julkaisuja, sillä “Pielisen paluun” menestys saattaa johtaa lisäjulkaisuihin. Vanhoja albumeja löytyy sekä kirjastoista että antikvariaateista, ja kokoelmat tarjoavat kattavan kuvan Franquinin tuotannosta.